lauantai 24. helmikuuta 2018

The skiing holiday almost like in the old days

When I was a kid I used to go to my granny’s place for  the winter holiday. He used to live in the countryside in Eastern Finland. The landscape consists of lots of forests and the villages with fields on hills. We used to ski through the fields and make our own ”downhill skiing centre”.

This year my ”travel agency” run by my spouse decided to go to a tiny Latvian town  Sigulda. We had been there in the summertime and fell in love with its landscape. It is an old holiday town for the upper class, including even the Russian tsar Alexander the third. The river Gauja splits the landscape with rather a steep valley making it look a bit like German river valleys. In the Soviet time a full scale sled track has been built on the slope of the valley – resulting some Olympic medals for Latvia in Pyeong Chang.


When my spouse ordered the trip I was a bit suspicious of the snow condition. At that time we had no snow even in Finland and Sigulda is much more in South. Luckily a Northern air flow took place and we had cold weather in both places, snow also included. 

So we took our car and drove it to a ferry and then straight through Estonia to Latvia. The trip is approximately as long as to my granny's place but in the opposite direction. For us Finns it is somewhat special to enter a country so near us where the language is totally strange to us – we do have some hints of languages of our neighboring countries Russia, Estonia, Sweden and Norway. We use to listen to Estonian radio stations as we travel there but in Latvia we decided to close the radio.



                                 At the lounge of the ferry

We had our hotel in the countryside near Sigulda. When we drove to the place the strong memories of my childhood came to my mind: The sunny field slope of the hills, the apple orchard in the same way my granny used to have…




As we had settled in we wondered where to ski… There is a skiing stadium with various Nordic skiing trails near the city. However we didn’t like the idea of skiing among the sporty and in many cases impatient fellow skiers. In Finland we can ski wherever it is possible, the yard areas of the homes excluded. Luckily we found out that the situation is almost the same in Latvia though there are much more Private place signs in the terrain.



So we could do our own ski trails like in my childhood! We started from the ice of the pond which luckily didn’t have any water over the ice which they often do, due to ice fishing and the little river at the end of the pond. Then we climbed to a field on the opposite side of the pond. The temperature was about 10 degrees below zero but as the sun was shining and there wasn’t any wind it didn’t feel cold at all. Our division of labor was I made the ski trail and she followed my trail. There was about fifteen centimeters of fresh snow but under it the snow was rather hard so we could make our trail totally without any restrictions. 




Actually, when we entered the forest area after the field we noticed the private sign. But maybe it was not for us Finns climbing from the pond…




Another field area was totally even. Or actually it wasn’t the snow was full of pits made by wild boars trying to find some grass under the snow. For skiing the pits caused no difficulties, the skis would slide smoothly over them.







                                       The compulsory after ski



The nights were very cold resulting wonderful frosty trees in the mornings

We did the skiing trips during the both two whole days we were there. The hotel also had a small spa so we enjoyed some of its activities: Sauna, outdoor Jacuzzi, massage and facial.  We dined in the hotel and some other places in the Sigulda recommended to us. The result was the best quality was in our Hotel.









We also drove a little round the area. There are three old castles on the banks of the river, the place have had a very high strategic importance in the old days. There also are lots of caves dug to the sandstone of the river valley. 


                               The river Gauja

In the city of the town you still can see the romantic buildings of the old noble days. The retail chains have conquered some areas of the Baltic states but in Sigulda you could see them only in the latest mall. Otherwise the products were mostly made in Latvia, Lithuania and Poland and sold with modest prices, in spite of rather high quality. 



Having the best pastry in Latvia, at least claimed to be the one  


The day of coming back was also nice and sunny.




We drove through the last area in Estonia we still haven't been. The town Karksi nuia (meaning don't worry) seemed to be just like the name suggest: The tower of the church is as skew as the tower of Pisa.





The blog may be commented in English.
Blogia voi kommentoida myös Suomeksi.
Bloggen kan kommenteras också på Svenska
  

torstai 15. helmikuuta 2018

Ulos lopullisesti kaapista, olisiko se mahdollista….?

Oletko transfeminiini, joka harkitsee, voisitko olla oma itsesi kaikkialla ja kokonaisvaltaisesti? 

Tässä teksti, jossa on koottu ajatuksia eri näkökulmista. Ajatukset liittyvät ennen kaikkea transvestiittien tilanteeseen, mutta ne ovat osin sovellettavissa myös transnaisten ulostuloon. Jos et ole kohderyhmää, voit saada käsityksen siitä, minkälaisia asioita joutuu tuollaisessa tilanteessa kohtaamaan ja ottamaan huomioon.

Teksti ei suorastaan usuta ketään kaappiaan särkemään, mutta toivottavasti se rohkaisee niitä. joita kahlitsevat kaappiin lähinnä omat pelot.

Tällaisessa tilanteessa on hyvä ottaa huomioon se, että asian kohtaavat mahdollisesti

-       -  satunnaiset vastaantulijat
-       -  läheiset
-       -  kaverit
-       -  naapurit
-       -  esimiehet /opettajat
-       -  työkaverit / opiskelukaverit
-       -  asiakkaat
-       -  asiakaspalvelijat: myyjät, hoitohenkilöt, ….

On myös syytä miettiä, millä alueella Suomessa elät ja mihin sen perusteella voit joutua varautumaan.

Seuraavassa olen mietiskellyt asioita lähunnä omien kokemuksieni kautta. Ne voivat olla jonkun toisen kannalta hieman ruusuisia, olenhan pieni ja hento, seksuaaliselta viehätysvoimaltani vanha ämmä, työskentelen naisvaltaisella alalla ja asun metropolialueella. Olen ottanut mukaan myös toisten kokemuksia ystäväpiiristä, somesta ja toissa vuonna laatimastamme nettikyselystä.


Satunnaiset vastaantulijat




Vastaantulijat reagoivat Suomessa tähän asiaan keskimäärin aika laiskasti. Ostosalueilla ihmiset ovat yleensä kiinnostuneita omista asioistaan ja havaintokenttä on tuolloin kapea. Tulet siis useimmiten sivuutetuksi ilman minkäänlaista havaintoa. Asiaan vaikuttaa toki kokosi ja se, miten olet pukeutunut: Neutraali ja yliampumista välttävä ulkoasua auttaa! Jos olet jotensakin neutraalin naisellinen, Sinua pidetään todennäköisimmin naisena – ainakin siihen asti, kunnes avaat suusi puhuaksesi. Jos osaat puhua kevyellä ja tavanomaista miesääntä korkeammalla äänellä, naisvaikutelma säilyy usein loppuun asti.

Jos vastaantulevat ihmiset sitten tilanteen oikean laidan huomaavat, heidän kynnyksensä näyttää reaktionsa on yleensä aika korkea. Useimmiten reaktio on hetken hämmennys, joskus utelias tuijotus ja katseen pikainen kääntäminen pois tilanteesta. Vain harvoin näkee sellaisia reaktioita, joista loistaisi positiivinen uteliaisuus.

Reaktio voi olla voimakkaampi, jos vastaantulija on päihtynyt. Usein se reaktio on myös aikasytytyksellä, jolloin reipas kävelyvauhti on yleensä riittävän nopea sille, että tuo reaktio ei tavoita kohdettaan. Tilanteet, joissa olet pidempään päihtyneiden keskuudessa, lisää sen todennäköisyyttä, että saat palautetta. Miesten suunnasta se voi olla myös negatiivista. Yksi ongelmatilanne voi syntyä silloin, kun päihtynyt mieshenkilö erehtyy kiinnostumaan Sinusta ja sitten vasta myöhemmin huomaa, että kiinnostuksen kohteen biologinen sukupuoli olikin muuta kuin mitä hän oli toivonut. Tässä suhteessa riski on sitä suurempi, mitä uskottavammin olet naisen näköinen ja mitä vetävämmin olet laittautunut.


Läheiset




Läheisille avoin itsenäsi oleminen voi olla iso asia. Se voi olla iloinen sellainen, jolloin saat kannustusta heiltä. Se voi aiheuttaa heissä myös erilaisia pelkoja ennen kaikkea sen suhteen, miten muut ihmiset tulisivat asian ottamaan. Tässä suhteessa suosittelisin näyttämään tämän tekstin heille ja keskustelemaan asiasta sen perusteella.

On varsin yleistä, että miespuolisille läheisille asia on vaikeampi: Isällä on ollut ehkä Sinuun kohdistettuja toiveita poikana ja suvun edustajana, veljillä luja veljellinen side, pojalla ehkä ihailun kohteena oleva miesesikuva. Yleensä, jos poika on tottunut naiselliseen isään jo pienestä pitäen, viimeksi mainittua ongelmaa ei ole. Nämä kaikki asiat voivat olla pohdinnan arvoisia, mutta usein tilanne tasoittuu, kun läheiset huomaavat, että maailma ei avautumisestasi kaatunutkaan. 

Jotkut läheiset eivät ehkä ylipäätään hyväksy ominaisuuttasi, jolloin julkinen elämäsi voi tuntua heistä heidän maineensa häpäisyltä tms. Tällöin voit toki miettiä, kenen elämää elät, heidän vai omaasi.

Jos läheisilläsi on ideologisia tai uskonnollisia syitä estää ulostulosi, joita itse et jaa, ei niiden pidä estää Sinua tekemästä sitä, mikä on merkityksellistä itsellesi. Toki tässä tapauksessa on olemassa riski, että suhteet tällaiseen läheiseen menevät poikki ainakin väliaikaisesti.


Kaverit




Kaveripiirissä tilanne voi tuottaa vaihtelevia reaktioita. Mies-/poikaporukoissa vuorovaikutus on varsin sukupuolittunutta, usein jossain määrin ”salaseuramaista”. Sellaisessa ympäristössä se, että osoittaudukin muuksi kuin yhdeksi jätkäksi toisten joukossa, voi aiheuttaa hämmennystä, kun he kokevat, että rentoon jätkien vuorovaikutukseen tulee vuoksesi häiriö. Tämä voi joskus kääntyä myös ilkeämielisyydeksi. Hämmennys voi kuitenkin kääntyä oivallukseksi olemuksesi muutoksesta ja tottumiseksi siihen – tottuminen ja sen mukanaan tuoma normaaliksi kokeminen on usein avain hyväksymiselle. Jos tällaista kehitystä ei näy, kannattaa miettiä, onko kyseinen kaveripiiri arvoisesi.

Jos ystäväpiirisi on naisvaltainen, vastaanotto avautumisellesi on mitä todennäköisimmin sydämellinen – ellei ole kyse uskonnollisesti ahtaista ihmisistä. Naisille uuden naisen mukaan ottaminen käy useimmiten mutkattomasti ja tietysti tässä tapauksessa erityistä positiivista kiinnostusta osoittaen.

Jos vanha kaveripiiri tuntuu ahdistavalta, on aina mahdollista hankkia uusi. Ystävät, joihin tutustut lähtökohtaisesti naisena, ottavat Sinut pääsääntöisesti muitta mutkitta juuri sellaisena, mikä olet,





Esimiehet/opettajat/työhönottajat




Esimiesten ja opettajien on lähtökohtaisesti otettava omana itsenäsi esiintyminen ilman mitään mukinoita, kaikenlainen estely ja peittelyyn painostaminen on heidän kannaltaan tasa-arvolain vastaista syrjintää. Ihan eri juttu on, että jos heille asia on hankala, asia voi mennä piippuun henkilötasolla, jolloin esimerkiksi työskentely kyseisen esimiehen tai opettajan alaisuudessa voi tulla henkisesti raskaaksi.

Jotta tilanne ei ajautuisi liian helposti umpikujaan, kannattaa valmistella esimies/opettaja siihen ennakolta. Tällöin kannattaa kertoa omasta identiteetistä, sen aiheuttamista vaatimuksista työoloihin ja antaa vastapuolelle sopiva tietopaketti hänen tasa-arvolain edellyttämistä velvollisuuksistaan. 

Esimiehen kanssa kannattaa sopia menettely, jolla tilanne annetaan tiedoksi työ- ja opiskelukavereille. Tuolloin hän hahmottaa helpommin velvollisuutensa oikeuksiesi turvaajana jo alusta alkaen ja toisaalta hänen viestinsä on tärkeä julkinen tuki Sinulle yhteisösi uudenlaisena jäsenenä.

Sukupuolen ilmaisun suhteen olet oikeutettu tekemään sen sataprosenttisesti työssäsikin. Työnantaja voi päättää tarkemmin työasuista ja ulkoasusta, mutta sillä ei ole oikeutta määrätä, kuka millekin sukupuolelle tarkoitettuja varusteita käyttää. Työnantajan velvollisuus on myös huolehtia, että käytössäsi on tilanteeseesi soveliaat suihku-, pukeutumis- ja wc-tilat.

Tasa-arvolaki koskee myös työhönottotilanteessa tapahtuvaa syrjintää. Sitä on usein vaikea todistaa, ellei työhönottaja erityisesti ilmaise sukupuolen ilmaisun tarpeesi syyksi ottaa Sinut töihin. Tämä asia on yksi suurimpia riskitekijöitä avautumisen kannalta, joten sitä kannattaa miettiä tarkkaan.


Työkaverit / opiskelukaverit



Vastaanotto vaihtelee todennäköisesti suuresti riippuen alasta. Perinteisillä miehisillä ”duunarialoilla” se voi olla kaikkein hämmentynein, vaikka niilläkin alueella meitä on menestyksekkäästi avautunut olemaan oma itsensä. Naisvaltaiset alat sekä taide-, palvelualat ovat keskimäärin suhteellisen helppoja paikkoja. IT-alalla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia riippuen työpaikan hengestä ja työtehtävistä.

Kuten aiemmin totesin, ihmiset tottuvat uusiin asioihin yllättävänkin helposti ajan kanssa. Hämmennys muuttuu usein toveruuden päivittämiseksi, ja tässä uudessa roolissa olet ehkä tehokkaampi ja motivoituneempi yhteisön jäsen.

Ja jos tilanne ei mene näin, ovat kaikki tasa-arvolain pykälät puolellasi: Työnantajan/opettajan/luottamusmiehen on turvattava asemasi, ja jos näin ei tapahdu, voit pelkän epäilyn (ns. syrjintäolettama) perusteella viedä asian Tasa-arvolautakuntaan ja hyvityksen vaatimisen tapauksessa käräjäoikeuteen. 

Neuvoa voi kysyä Tasa-arvoasiamiehen toimistosta:


Tietoa työnantajalle on tarjolla myös esimerkiksi täällä:



Yleensä asia kannattaa toki pyrkiä ratkaisemaan jo työpaikalla, käräjöinnin jälkeen työnteko kyseisellä työpaikalla voi olla melkoisen raskasta henkisesti.   


Asiakkaat



Jos työhösi kuuluu asiakkaita, asiaa kannattaa harkita sen suhteen. Jos asiakkaat ovat esimerkiksi opiskelijoita tai julkisen palvelun asiakkaita, tasa-arvolaki suojaa Sinua periaatteessa kaikelta asiakkaiden suunnasta tapahtuvalta syrjinnältä. Eri asia on, miten kestät henkiset kolhut, jos tilanne sattuu kohdalle. Myös yksityisellä puolella työnantaja ei saisi rajata asiakaskuntaasi sukupuolen ilmaisusi perusteella, ainakaan niin, että tästä rajauksesta koituu Sinulle haittaa esimerkiksi ansio- tai urakehityksen kannalta. Käytännössä työnantajan sallitaan rajoittavan tätä jossain määrin, raja tässä on häilyvä.

Jos olet yrittäjä, asia on tietysti kovinkin akuutti. On olemassa esimerkkejä, joissa transsukupuolisen ulostulo ei ole olennaisesti vaikuttanut liikevaihtoon ja joissain tapauksissa se on jopa lisännyt sitä. Tilanne vaihtelee suuresti sen mukaan, millä liiketoiminnan alueella olet.


Asiakaspalvelijat: myyjät, hoitohenkilöt, ….




Ollessasi kaupan, terveydenhoidon jne. asiakas, tasa-arvolaki suojaa sielläkin oikeuttasi asioida omana itsenäsi. Syrjinnästä voi siis valittaa Tasa-arvolautakuntaan ja vaatia tarvittaessa hyvitystä käräjäoikeudesta. Omat kokemukseni ovat sellaisia, että palvelu on ollut lähes poikkeuksetta asiallista ja usein jopa olemuksestani inspiroituneen innostunutta. Nämä kokemukset ovat toki naisvaltaisilta aloilta, miesaloilla suhtautuminen on ollut asiallista, mutta ehkä hieman hämmentynyttä


Naapurit



Naapurit ovat pääosin sen verran neutraalia joukkoa, joita asia ei kauheasti hetkauta. Jos naapureita on vähän, kerralla ulostulon voi tehdä vaikkapa käymällä heitä tapaamassa. Jos heitä on paljon, voi yksi vaihtoehto olla ilmoitus postilaatikkoon, jossa samalla on tietoa ilmiöstä, vaikkapa linkki Transtukipisteen, Trasekin ja Dreamwear Clubin sivuille.

Tasa-arvolaki koskee myös naapureita siten, että sukupuolen ilmaisua ei saa käyttää mihinkään asumiseen liittyvän syrjintätoimenpiteen perustana. Voit pukeutua asuinympäristössä samoin sopivaisuussäännöin, mitä yleisesti pidetään sopivana naisille. 

Naapurustossa voi toki asua se kaikkien muiden kyylääjä, joka voi tästä asiasta tehdä uuden kyyläyksen aiheen. Jos se ryöstäytyy esimerkiksi vaatimuksiksi omaa olemistasi kohtaan (”…kun meilläkin on juuri lapsenlapset käymässä…” tai vastaavaa”, voit vedota tasa-arvolakiin. Kaiken kaikkiaan avoin ja rehellinen asenne lannistaa suurimman osan vastoinkäymisistä – selän takana voi yksi jos toinen toki puhua yhtä jos toista.


Alueelliset erot

Suomi jakautuu monin tavoin suhtautumisessa transihmisiin. 

Pääkaupunkiseutu on tässä suhteessa helpoin alue, siellä ihmiset ovat tottuneet kaikenlaiseen. 




















Pienillä paikkakunnilla yhtenäiskulttuurin vaade on voimakkaampi ja uskonnollisvoittoisilla seuduilla se on erityisen transkielteinen. Toisaalta joitakin alueita on erikseen ”siedätetty” meikäläisten suhteen: Esimerkiksi Lappeenrantaan ja Turkuun tehdyt teatterivierailut ja niiden oheistoiminta ovat vaikuttaneet alkuasukkaiden suhtautumiseen positiivisesti.



Omat kokemukseni ovat pääosin pääkaupunkiseudulta, mutta en ole kokenut mitään vaikeuksia ”kadunnaisena” liikkuessani missään suunnalla kulkiessani. 





















Varsinainen Raamattu-vyöhyke on minulta kuitenkin koeponnistamatta.

Alueellisten erojen merkitys on tietysti voimakkaampi niille, jotka asuvat, opiskelevat ja työskentelevät kyseisellä alueella. Noita riskejä kannattaa silloin arvioida omalta kohdaltaan. On kuitenkin esimerkkejä onnistuneista ulostuloista uskonnollisilla alueilla ja pienillä paikkakunnilla: Tottumuksen tietä tasoittava voima jyllää niissäkin tapauksissa.

Muista kuitenkin, että ympäristön painostavuuskaan ei vie oikeuttasi toimia tässä asiassa parhaaksi katsomallasi tavalla.


Oma ihana itsesi





Jos Sinusta siltä tuntuu, olet siis ilman muuta oikeutettu ilmaisemaan sukupuoltasi. Kun sen tekee reilusti omana itsenä, se hälventää vastapuolen hämmennystä ja mahdollisesti hänen mieleensä hiipiviä epäilyksiä suhteesi, olivatpa ne mitä tahansa. Tällaista ei tietenkään voi kaikilta edellyttää, jos tilanne kovasti jännittää, mutta suosittelen satsaamaan omana itsenä olemiseen, jos siihen on rahkeita.

Shortly in English: The text contains discussion about things to be considered before coming out totally.

Blogia voi kommentoida Suomeksi.

perjantai 26. tammikuuta 2018

The art and joy of coming out

This week I’ve been as Anukatariina twice at the campus I haven’t done so earlier so I did some investigation on the reactions. The rumors had spread among the colleagues belonging to the same team with me. They acted somewhat surprisingly: Not a single reaction concerning the change in my look, just everyday professional discussion! Maybe they didn't think such a coming out would be anything special.

The other colleagues who hadn't been informed acted differently. When I saw a colleague whom I’ve known as a friend about thirty years I touched her shoulder and said hello. She winced a bit and as I went on talking she seemed to flee from the discussion. Afterwards she explained she wanted to avoid an awkward situation where someone thinks she would know her although she wouldn’t. She also told she had a terrible confusion in her brain while she somewhat identified my voice but the person was wrong. We had lots of laugh after she realized what was going on.

Another uninformed colleague has known me at least for ten years. I greeted him and he seemed to reply something neutral and not revealing he didn’t recognize me: ”Nice to see you after a long time…”  I replied we just met yesterday which seemed to increase confusion. Then I said I would be here more than before because I have more lectures here and he welcomed me – I have been a regular visitor there more than twenty years!

I had still numerous polite handshakes with other colleagues and staff but then I also showed my ID card. It took various time to be identified, from instant ”ahas” to about half a minute processing before the realization of the situation.    

I still didn’t tell all the staff so when I went to the dining room not a single uninformed member of the staff showed any signs of identification. So I can go on with my investigation.



                                                Lecturing


So far I’ve adopted the habit to tell about myself to every group of students I teach, both in male or female look. So far it has not influenced negatively to the intensity of the learning but at least it has increased my joy and motivation in my work.


The blog may be commented in English.
Blogia voi kommentoida myös Suomeksi.
Bloggen kan kommenteras också på Svenska

torstai 11. tammikuuta 2018

Starting 2018: Out of the closet – for good

Being a transvestite has not been an easy task. A man dressed as a woman, a constant source of bad humour, a man lost his man power,…

I realized I’m a transvestite at the age of 11 years. Luckily I had a chance to read a reasonable article about transvestism very early so I had a name for my eccentricity and it helped me to accept it in me. But to tell the other kids about, it wasn’t an option.

Transvestite is the most paranoid non-diagnosed person: If people would know it would be the end of the marriage, the end of the career, the end of different kinds of friendship etc. So the years went by deeply in the closet: The teen age the first marriage, kids, divorce and the second marriage…

However in early years of this millennium the idea of living as a woman emerged to my thoughts. When I got married for the second time I had a dream that I could share my secret with my wife. Because of some (again paranoidic…) misunderstandings I however chickened. I remember that I thought that if I didn’t tell about it at first I should keep my secret forever - how little did I know about myself as a transvestite.

So my 50 year crisis was the contradicition with inner me and my decision to go on closeted. Finally I turned almost desperate until I had to do something. This something was a letter to my wife where I told about my feminine side. After a short period of her shock about me not telling her so an important thing earlier it turned out my feminine side was totally ok for her.  And this was the start of my life I couldn’t even dream about earlier – the life I have told you on this blog.

Since then I’ve moved further and further, first in foreign countries and unknown towns, then here in Helsinki district, different public performances nearest relatives and neighborhood. Every single step has been a success, no negative responses. Actually I have not been afraid of any serious troubles for many years. Anyway the biggest mental step seemed to be my work environment. Even there I have not been afraid of anything, but it just seems to take loads of energy to do it.  

Last fall I told about me to an education session audience at Seta office. Then I happened to speak out an idea that as a person who encourages trans people to be as themselves at the work place I ought to do as I teach. So I decided to tell about Anukatariina to my boss. She was very emphatic and totally o.k. with an idea. We decided to go on with my nearest colleagues which happened in November. The response was so warm-hearted I decided to go on. I visited two times as Anukatariina at my work place but there were only few people to meet me before the Christmas holiday.

After Christmas we had a meeting in my unit where I first introduced Anukatariina to all the staff. They were delighted and praised my outlook which made me blush. One of my colleague said she feels herself like a gray sparrow near me. So I thought I might have overdressed a little which is one of besetting sins for us transvestites. 




     The picture of me and my nearest colleagues


I was so happy and I wanted to go further… Next day I had an instruction lesson with my colleague and we decided to introduce Anukatariina as well. To not make my colleagues feel like a gray sparrow I made sure my outlook was casual enough - maybe also to prevent the students to focus on me too much instead of the agenda of the lesson. Before the lesson I was so nervous I had to ask her to walk by me which she also willingly did. The looks of the students varied from unbelieving and avoiding to warm smiles. So after the introduction by subject I introduced me. The students had some questions including whether I want me to be called Anukatariina or my male name. I replied that Anukatariina is totally o.k. but when I’m in male mode it is not necessary. The lesson ended to the cries of hooray to me! Today I still went on introducing Anukatariina to another class, this time in my male outfit. I have been with these students more than two years. It turned out that actually they already knew – many have even read my blog for some time. In fact it was expected, I have been consciously ”sloppy” in hiding Anukatariina. The original aim was if everyone knew I would have had nothing to tell about. And actually it happened with these students in a way. Anyway the moment of sharing this issue with them was so important and empowering moment for me.


Afterwards I have thought whether I have been stupid because I haven’t done it before. My conclusion is a few years earlier would have been possible but ten or fifteen years ago, the world and my work life were totally different. So even with my current  knowledge I would not have done it. I just have to be happy with my life I live just now. And happy I am indeed.




The blog may be commented in English.
Blogia voi kommentoida myös Suomeksi.
Bloggen kan kommenteras också på Svenska

lauantai 30. joulukuuta 2017

Concluding the year 2017

Now it’s time to sum up the year 2017. To me it has been full of experiences and also year of expanding my territory. I will sum it up with series of photos taken this year.


My everyday territory has expanded quite a lot after telling my neighbours about Anukatariina. I’ve walked a lot, driven by my new bicycle, taken sunbaths, gardening, picking berries and mushroom…  and feeling free to be what I am!  















My trips have also been numerous in different places:




                         Stockholm




                  Madeira




Tallinn





                                     Poland




                                   Viljandi Estonia






                              Saimaa district


                 




                      Athens




My night life has not been as active as it used to be. That is probably because my daily life has been so busy, both as Anukatariina and in my male mode.



                               At the theater performance


 


















Getting my first trophy for the best costume of the evening


My belly dance society has become closer and more important to me. We have done many other things in addition to training and performing: sewing club session, visiting the performances of other dance studios, having our own night activities and having fun with friends that have become so dear.
















My political life has been extremely full of incidents:




  





























Lecturing about diversity of gender and discrimination at work places,



                             acting for better name bill




                            and trans law,



      discussing about better interaction between police and LGBTI people,

     
             supporting sisters in Helsinki and different parts of Finland,


      constructing our dressing room at Seta office,



  















taking part to Pride happenings,


















starting the career as the vice president of Dreamwear Club and representig it in Seta assembly,




meeting foreign people to talk about situations in their country,...



  opening the Transgender Day of Remembrance happening at the stairs of the Parliament House
               



My most personal political act was my decision to tell my colleagues about Anukatariina.

  


This year makes me feel I’m living full life as Anukatariina, at least far fuller than I could even dream about some ten years ago. I want  to thank all the sisters who have made it possible and wish them happy and prosperous new year 2018!







The blog may be commented in English.
Blogia voi kommentoida myös Suomeksi.
Bloggen kan kommenteras också på Svenska