perjantai 28. huhtikuuta 2017

Ihmisten välisen vuorovaikutuksen sukupuolittuminen ja transihmiset

In Finnish this time, an abbreviation in English added...


Linkkasin tekstin kohtia Piin mainioihin sarjakuviin, jotka antavat sille toisen tason.


Ympäristössämme valllitsevassa cis-heterokulttuurissa ihmisten välinen vuorovaikutus on koko ajan hyvin voimakkaasti sukupuolittunutta. Tästä syystä esimerkiksi puhe on usein hyvinkin erilaista puhekumppanin sukupuolesta riippuen. Tässä suhteessa on olemassa kaksi eri tasoa:

1.      Puhutaanko vain miesten tai vain naisten kesken, neutraalisti sekaporukassa vai kuin mies naisille tai nainen miehelle.

2.      Mitä olettamia puhekumppanin sukupuoleen kohdistetaan  

Ensimmäisestä esimerkkejä ovat

-         äijäporukassa siekailematon pohdinta liittyen urheiluun, metsästykseen, autoihin tai naisiin (”Sellasia ne naiset ovat”, ”Se mimmi on kyllä aikamoinen jakorasia”… )
-         naisporukassa siekailematon pohdinta liittyen vaatteisiin, meikkeihin, vauvanvaippoihin ihmissuhdesotkuihin tai miehiin (”Sellasia sikoja ne kaikki miehet on!”, ”Aattele, että se kyseli aluks mun horoskooppia ja alko sitten heti kyseleen puhelinnumeroa!”, ...)
-         mies-naisporukassa aiheiston rajaaminen neutraalille alueelle, jossa oman sukupuolen yllä mainittuja sisäpiirijuttuja ja asenteita kartetaan ja sävy voidaan vaihtaa hyvinkin jyrkästi toisen sukupuolen edustajan tullessa paikalle.
-         naisten muuttuminen ”blondimmaksi” miesten seurassa.
-         miesten ja naisten välinen soidinpuhe tilanteen niin salliessa.

Toisesta esimerkkejä ovat mm.

-         naisoletetulta kysellään lapsiasioita, ehdotetaan kahvinkeittäjän roolia, ohitetaan mielipiteet…
-         miesoletetulta kysellään armeija-asioita, hänen oletetaan toimivan, hänen mielipiteitään kuunnellaan, …


Nämä esimerkit edustavat toki stereotyyppisimpiä tapauksia, mutta ovat kaikki bongattu elävästä elämästä. Niitä voisi myös kutsua cisnormatiivisiksi, mikä tarkoittaa, että ne edustavat niitä odotuksia, joita on syntynyt sen ympärille, miten miesten tulisi käyttäytyä miehinä ja naisten naisina - ikään kuin muita ei sitten olisikaan.

Transihmisiin kohdistuu usein näitä vääriä olettamia. Nämä olettamat voivat hankaloittaa vuorovaikutusta ihmisten kanssa jo sinällään. Sen lisäksi ne voivat osua transihmisen kipupisteisiin, jos puhe ei tunnusta heidän kokemustaan tai se muistuttaa heitä jostain traumaattisesta kokemuksesta.

Väärä olettama voi olla täysin tarkoituksellinen. Henkilö voi olla siis totaalisen haluton mukautumaan ajatukseen, että hänen pitäisi ottaa huomioon muutkin kuin yksioikoiset cis-normatiiviset sukupuolen hahmotusmallit. Ajatus muiden mallien huomioon ottamisesta saa hänet ahdistumaan ja hän voi sen ilmaista aggressiivisesti.

Tämäntapainen asenne on usein taustalla erilaisissa konservatiivisissa suhtautumisissa transihmisiä kohtaan. Asenteen tueksi toki on sitten rakennettu erilaisia teoreettisia viitekehyksiä kuten Raamatun yksisilmäinen tulkinta ja Perussuomalaisten ”Pojat on poikia ja tytöt tyttöjä!”-kampanjateoretisointi. Se on myös takana erilaisessa transihmisten kiusaamisessa koulussa, työpaikoilla ja vapaa-ajalla.

Miehisen kulttuurin ajatusmalli vuorovaikutuksen sukupuolittumisesta on naisten vastaavaa jäykempi ja sen sisältämää valta-asetelmaa puolustetaan usein melko aggressiivisestikin. Miehiä hämmentää myös se, että vuorovaikutuksen pitäisi vahvistaa sitä hierarkkista kuviota, missä miehet keskittyvät muun miehisen yhteyden ja statuksen vahvistamisen ohella ”naarasjahtiin”. Ja tässä jahdissa on fataalia epäonnistua niin, että joko jahtaa väärää sukupuolta tai joutuu itse jahdattavaksi.

Naisten vuorovaikutuskulttuuri vaikuttaisi olevan mukautuvampi ja se on ikään kuin valmiimpi joustaviin käytäntöihin. Hierarkian paine ei ole niin voimakas ja sukupuolinormin rikkoutuminen ei aiheuta niin usein aggressiota.

Ihminen, jonka identiteetti on joko tai, saatetaan ottaa lopulta oman sukupuolen porukkaan niin, että asiaa ei edes lopulta muisteta. Tällöin asiaa helpottaa se, että omaa ryhmäkoodia ei tarvitse muuttaa: Transnaiseen suhtaudutaan sosiaalisesti naisena ja transmieheen miehenä omassa porukassa. Tämä adaptaatio lienee yleisempää  naisten kuin miesten keskuudessa. Sukupuolten välisessä vuorovaikutuksessa vaihtoehtona on tällöin käytännössä sen neutraalimpi vaihtoehto, julkinen flirttailumoodi on näissä tilanteissa äärimmäisen harvinaista. Muunsukupuolisten kohdalla ongelma on vielä huomattavasti hankalampi, koska ei ole sosiaalista sukupuolikonventiota, johon heidät voisi "adoptoida". Heidän kohdallaan "ongelmaa" käsitellään käytännössä vain sukupuolien välisen vuorovaikutuksen neutraalilla alueella.

Väärä olettama voi olla myös täysin tahaton. Tällöin virheensä huomaava väärinsukupuolittaja voi ahdistua ja kokea asian vaikeaksi, vaikka tahtoa asian huomioon ottamiseen olisi. Hänen kohdaltaan asiaa ei helpota se, että sukupuolikäsitteet ja niiden merkityssisällöt ovat todella monimutkaisia ja identiteettien henkilökohtaisuuden takia ristiriitaisiakin: Sama käsite tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa. Sellaisina ne muodostavat melkoisen miinakentän, kun vähäiseltäkin tuntuva virheellinen olettama voi aiheuttaa voimakkaan reaktion. Pahimmillaan tämä reaktio on puhtaasti poliittinen, jolla halutaan voimaannuttaa omaa joukkoa/egoa ilman, että oikeasti on koettu virheellistä lausumaa traumaattiseksi. Tämänkaltainen asenne ei yksinkertaisesti auta ketään transihmistä selviytymään arkipäivästään tai lisäämään uskoaan siihen, että siitä selviytyy.

Ihmiset, jotka ilmeisen vilpittömästi haluavat tukea asioittemme eteenpäin ajamista, ovat arvokas voimavara. Heidän suhteen olisi viisasta, että automaattisen mielensäpahoittamisen sijaan voisimme olla armollisia niitä kohtaan, jos he sattuvat tekemään virheitä olettamissaan tai termeissään tiedonpuutteen takia. Hänelle identiteettien moninaisuudessa usein käytetyt ”Älä oleta!” ja "Anna hänen kertoa itse!" ovat tässä hyödyllisiä neuvoja. Se, joka ei kauniista huomautuksesta opi, ei ole tämän armollisuuden arvoinen.


Briefly in English:

Interaction between people is heavily gendered. The two layers in the interaction are

1.      Who are involved: Between men, between women, between men and women in neutral context and between men and women in more sensual context.
2.      Assumptions concerning the person you are interacting with.

Many people just don’t want to accept other gender thinking instead of cis-normative for many reasons. My guess is it is connected to the interaction described above. And trans hate is also connected to it. The conservative political views seem to have this origin in their anti trans attitudes despite the other theoretical or religious explanations.

It seems to me men are more reluctant to take account of the diversity of genders, probably connected with the status in the patriarchal hierarchy they are afraid to lose.  Women seem to be more flexible in the interactions and it seems to be much easier to break gender barriers in many women’s groups.

There also are many people who are pro trans but cannot handle the jungle of gender terms and identities. We should not be merciless if they make mistakes. Of course we should tell them if they use wrong or even offensive words or misgender someone. For those who won’t learn there is no need for mercy.


The blog may be commented in English.
Blogia voi kommentoida myös Suomeksi.
Bloggen kan kommenteras också på Svenska.

2 kommenttia:

  1. Pohdittavaksi ja tutkittavaksi:
    http://www.kotipetripaavola.com/sukupuolenkorjaus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa sana sitten lihaksi: Tästä Raamatun valikoivaa tulkintaa hyväksi käyttävästä transvihamielisyydestä taisi tulla mainituksi.

      Poista